Mutta kuten sanotaan, sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Jokaisella pilvellä on hopeareunansa. Mulla ei oikeasti ole mitään hätää. Ensinnäkin, mulla on varmasti maailman parhaat lapset. Ihana, hellyyden- ja huomionkipeä Isoveikka. Valtavan laajan mielikuvituksen ja mielettömän hauskat jutut omaava pörröpää. Esikoiseni, paras sellainen. Ja Kirppu. Tuo pikkumössykkä. Sylivauva, rauhallinen pienimies, jonka hymy ei ihan helpolla hyydy.
Toiseksi, mulla on eittämättä myös maailman parhaat ystävät. Ihmiset, jotka osaa valita aina just ne parhaimmat sanat lohduttamaan mua. Antamaan toivoa myös tulevasta. Ihmiset, jotka saa mun ajatukset melko tehokkaasti käännettyä muualle. Ja tietävät, milloin tarvin sitä.
Ja kolmanneksi, mun perhe. Ne, joilta oon saanut täyden tuen ja enemmänkin.
Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
Ne tuli leikkimään
Ilma on kauniimpi kuin milloinkaan
Enkä itkekään
Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
Siellä nauretaan
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin
Miksi itkisin?
Miksi itkisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti